Soul-musiikin käsitettiin Suomessa pitkän aikaa tarkoittavan 60-luvun amerikkalaista mustaa populaarimusiikkia, mutta upeita soul-levyjä on tehty myös myöhemmillä vuosikymmenillä. Klassista soul-musiikkia on myös 70-luvun musiikki ja tuolloin mm. Marvin Gayen vuonna 1971 julkaistu albumi What’s Going On on myöhemmin äänestetty kaikkien aikojen parhaaksi LP-levyksi. 1960-luvulla amerikkalaisten mustien pop-musiikki sai yleisnimityksen soul-musiikki, jolla viitattiin laulajien sielukkuuteen. Samalla soul-musiikille kehittyi oma soittotyyli ja soundi. Ennen kuin soul-nimitys vakiintui käyttöön, kutsuttiin samantyylistä musiikkia 50- ja 60-luvulla R&B:ksi eli Rhytm & Bluesiksi. Nykyään nimitystä käytetään myös mustien tämä päivän listamusiikista, sillä soul-musiikki on varattu tarkoittamaan 60- ja 70-luvun soul-musiikkia. Nykymuusikoita, jotka ottavat vaikutteita 70-luvun soul-levyistä kutsutaan myös nimellä neo-soul-artisti.

Soul ja R&B-musiikki saivat vauhtia maailmanvalloitukseen Motown Recordsin perustamisen jälkeen. Levymerkki keskittyi tuottamaan R&B:tä, poppia, soulia ja hip hopia.  Motown Records tuli tunnetuksi omasta, tunnistettavasta Motown Soundistaan, jonka perustajana toimi Motownin oma studio-orkesteri The Funk Brothers. Orkesti joutui usein levyttämään kappaleita tietämättä, kuka ne tulee solistina tulkitsemaan. Motown Soundin tunnusmerkkejä ovat rumpujen, tamburiinin ja bassokitaran vahva rooli sekä dialogi, joka käydään solistin ja taustalaulajien välillä. Motown-nimi tuli siitä, että levymerkki perustettiin alun perin Detroitissa eli ”Motor Townissa”. Motownin myötä musiikin suosio kulki yli roturajojen. Levymerkin omistivat afro-amerikkalaiset, mutta siitä tuli kansainvälisesti menestynyt ja se toimi näin suunnannäyttäjänä soulin maailmanvalloitukselle. Nykyään Universal Motown Records Groupiin kuuluva levymerkki pitää päämajaansa sekä New Yorkissa että Detroitissa.

Motownin hittitehtaalta tuli uusia menestyskappaleita hurjaa vauhtia ja niiden tunnistettavat ominaispiirteet säilyivät. Laulut kirjoitettiin ensin valmiiksi ja sen jälkeen niitä kilpailutettiin eri esittäjien kesken. Esiintyjillä, muusikoilla ja lauluntekijöillä ei ollut kovinkaan paljon sanomista lopputulokseen, sillä tuotantolinjan kriteerit olivat tiukat. Yhtiön artisteina toimivat 1960-luvulla mm. Stevie Wonder, Rare Earth, Marvin Gaye, Diana Ross & The Supremes, The Temptations, The Jackson 5 ja Gladys Knight & the Pips. Ensimmäinen Motownin tuottama listaykkönnen Billboard Hot 100-listalla oli vuonna 1961 The Marvelettesin Please Mr. Postman. Motown Soundia on hyödynnetty myös levymerkin ulkopuolella, ja mm. Beatlesin tuotannossa vaikutteet ovat selvästi kuultavissa. Suurin osa Motown Recordsin yhtiöistä on säilyttänyt tähän päivään asti maineensa klassisten soul-yhtyeiden joukossa ja alkuperäisistä julkaisusta otetaan uusintapainoksia jatkuvasti.

Soulin kummisedäksi tituleerataan usein myös James Brownia, jolla oli jo  1960-luvulla oma tunnistettava funk-soundinsa. Funk-musiikissa tärkeimmäksi tekijäksi nousi laulumelodian sijasta svengi eli groove. Funkin suosio oli ylimmillään 1970-luvun puolivälissä ja loppupuolella. 70-luvun lopulla ja 80-luvun alkupuolella funkin ja soulin rytmit muuttuivat nopeammiksi  ja keveämmiksi, ja näin syntyi disko-musiikki. Soul- ja funk-artistien diskolevyt tanssittivat kansaa myös Suomessa erityisesti 1970-luvun lopulla, tunnetuimpina tähtinään mm. Brothers Johnson, Cameo, Ray Parker, Rick James, Gap Band ja Spinners. Vaikka diskoa tyylisuuntauksena pidettiin yleisesti vähemmän laadukkaana kuin soulia tai funkia, ovat soul- ja funk-artistien diskolevyt säilyttäneet arvonsa ja saavuttaneet osin varsinaisen kulttimaineen. 1980-luvulla syntentisaattorit ja rumpukoneet valtasivat alaa musiikkimaailmassa ja funk-tyyli alkoi kuihtua suurten soitinyhtyeiden poistuessa markkinoilta. Kuitenkin vielä 80-luvullakin muutama soul-artisti piti tiukasti kiinni tyylistää ja jopa Billboard-listalla nähtiin silloin tällöin soul-hittejä sellaisilta artisteilta kuin Anita Baker, Stephanie Mills, Johnny Gills ja Shirley Jones. Albumit sisälsivät kuitenkin aiempaa enemmän balladeja ja midtempo-kappaleita nopeatempoisempien kappaleiden vähentyessä. Vähitellen alaa alkoi vallta 80-luvulla ja 90-luvun alussa listamusiikissa nähty hip hop ja rap.