Suomiräppäri Paperi T eli oikealta nimeltään Henri Pulkkinen, 29,  on hurjassa nosteessa ja rikkoo genressä aiemmin tiukasti vallinneita streotypioita. Paperi T on koulutukseltaan medianomi. Hän kuluttaa vapaa-ajallaan indierockia ja eurooppalaisia taide-elokuvia eikä myönnä kokevansa tarvetta todistella mitään. Paperi T ei näytä myöskään ulospäin perinteiseltä räppääjältä, sillä hoikalla nuorella miehellä ei ole treenattuja hartioita eikä merkkivaatteita. Ulkonäkönsä puolesta pitkätukkainen ja surusilmäinen Paperi T sopisi paremmin metallibändin solistiksi. Pulkkinen on kotoisin Porvoosta ja on haastatteluissa todennut eläneensä elämää, jossa ei ole juuri hurjia tarinoita kerrottavana. Pulkkinen asuu nykyään Helsingissä ja räppäämisen lisäksi hän toimii DJ:nä ja Radio Helsingin musiikkipäällikkönä. Pulkkinen julkaisi syyskuussa 2016 runoteoksen post-alfa. Teoksen 2500 kappaleen ensipainos myytiin hetkessä loppuun.

Pulkkisen tekstit käsittelevät pääosin ihmissuhteita ja myös ihmisten suhdetta itseensä. Ihmiset jumiutuvat omiin ajatuksiinsa ja Pulkkinen kuvaa heidät toisinaan koomisina ja toisinaan traagisina. Pulkkinen toteaa, että hän on aina kokenut ulkopuolisuutta suomalaisessa räppimaailmassa, mutta ei pidä sitä huonona asiana. Hän kertoo tavanneensa räppimaailmassa mielenkiintoisia tyyppejä ja löytäneensä siistejä juttua, mutta ei ota maailmaa ja räppimusiikkia liian vakavasti. Hän uskoo monien ärsyyntyneen tästä ja pitävän häntä elitistinä. Ennen soolouraansa Paperi T esiintyi räppiryhmä Ruger Hauerin riveissä ja hänen räppiskenestä erottuva persoonansa nousi jo silloin esille. Soololevyllään hän toteaa kuitenkin olevansa lähempänä todellista itseään ja sitä myöten myös haavoittuvampi. Pulkkisen lyriikoissa vilisee viittauksia kulttuurihahmoihin ja samalla myös Pulkkisen omaan historiaan. Malarian pelko -levyllä mainitaan ainakin Kari Peitsamo, Fleetwood Macin laulaja Stevie Nicks, ranskalaisen elokuvan uuden aallon ohjaaja Alain Resnais, näyttelijä Kristiina Halkola ja 1980-luvun vaihtoehtorockyhtye Hüsker Dü.

Pulkkisen innostus esiintymistä kohtaan alkoi jo lapsena, kun hänen vanhempansa hankkivat videokameran ja Pulkkinen suunnitteli ja kuvasi kavereidensa kanssa lyhytelokuvia. Jo tässä vaiheessa kuvaustouhuihin liittyi olennaisesti musiikki. 1990-luvulla Pulkkisen viikkorahat kuluivatkin jo Porvoon ainoassa levykaupassa, jonne Pulkkinen tilasi räppilevyjä Amerikasta asti samalla kun hänen koulukaverinsa keskittyivät lätkän pelaamiseen ja mopoihin. Räpissä Pulkkista viehättivät sanoitukset ja hän kirjoitti paljon myös itse, lähinnä tarinoita, novelleja ja laulunsanoja. Koulussakin aineet saattoivat venyä 13-sivuisiksi, mikäli aihe oli kiinnostava kuten vaikka Tähtien sota. Vähitellen räppääminen alkoi tuntua luontevimmalta ilmaisukanavalta. Pulkkinen kertoo saaneensa räppäämisestä saman tien onnistumisen kokemuksia ja olleensa sitä myöten koukussa touhuun. Hän ei kuitenkaan kertonut harrastuksestaan kuin lähimmille ystävilleen.

Paperi T on myös siinä mielessä erikoinen artisti, että hän on onnistunut voittamaan puolelleen samaan aikaan musiikkikriitikot, älyköt, naistenlehdet ja tavalliset musiikinkuuntelijat. Kun Paperi T räppää rakkaudesta, nainen ei räppimenolle poikkeuksellisesti olekaan vain objekti vaan Pulkkinen avaa yllättävän avoimesti omia tuntemuksiaan ja rakkauden menettämistä. Pulkkinen kertoo tarkkailevansa rap-maailmaa osin ulkopuolisen silmin ja monia ärsyttää hänen kliininen otteensa. Persoonana hän on kuitenkin hyvin pidetty, eikä Pulkkisen ammattitaitoa kyseenalaista kukaan. Eniten närää on aiheuttanut se, että media on nostanut Paperi T:n edustamaan jotakin korkeampaa kulttuuria kuin muut rap-artistit. Varmaa on, että Paperi T:n musiikkia kuuntelevat varsin erityyppiset ihmiset, sillä hän on menestynyt rap-puolella mutta vetänyt samaan aikaan tuvan täyteen Provinssirockissa, Ruisrockissa, Ilosaarirockissa ja Flow-festivaalilla. Erityisesti runokirjan myötä Pulkkinen halutaan luokitella urbaanien kaupunkilaisten jutuksi, mutta Pulkkinen itse ei välitä kategorioista. Hän ei ole pyrkimässä stadion-nimeksi, sillä se ei ole hänen juttunsa. Laadukkaan oman musiikin tekeminen sen sijaan on.