Frank Sinatran vaikutus viihdemaailmaan on ollut merkittävä hänen kahdeksalla vuosikymmenellä jatkuneella urallaan. Sinatran ura alkoi 1930-luvun teini-idolina. Uransa lopussa hän oli muodostunut amerikkalaisen viihdemusiikin ikoniksi, joka tunnetaan ympäri maailmaa. Monilahjakas Sinatra valloitti yleisöä mm. jazz-laulajana ja näyttelijänä ja toimi lisäksi musiikkimogulina, elokuvatuottajana ja toimi myös politiikan kulisseissa.

Lapsitähdestä teini-idoliksi

Frank Sinatra syntyi italialaiseen perheeseen Hobokenissa New Jerseyssa 12. joulukuuta 1915. Sinatra oli jo nuoresta pitäen kiinnostunut musiikista ja erityisesti big band -jazzista. Jo kahdeksanvuotiaana Sinatra lauloi Hobokenin baareissa ja yökerhoissa tippejä vastaan. Hän ei kuitenkaan koskaan varsinaisesti opiskellut musiikkia, vaan rytmit ja melodiat tarttuivat häneen korvakuulolta. Nuotteja hän ei oppinut lukemaan koskaan urallaan. Teiniksi kasvaessaan Sinatran fanikunta kasvoi samaan tahtiin ja hän oli erityisesti niin kutsuttujen nilkkasukkatyttöjen suosiossa. Nuoruudessaan Sinatra näytteli useissa elokuvissa, joista tunnetuimmiksi nousivat Gene Kellyn kanssa tehdyt kolme elokuvaa: Laulaen maihin (1945), Ilo irti (1949) ja Neiti Johtaja (1949).

Sinatran ammattimainen ura alkoi 1930- ja 40-lukujen vaihteessa, jolloin hän alkoi esiintyä Harry Jamesin ja Tommy Dorseyn orkestereiden laulusolistina. Ammattimaisena sooloartistina hän aloitti vuonna 1942. Uusi mikrofonitekniikka mahdollisti aiempaa pehmeämmän ja tunteellisen laulutavan, jota nimitettiin crooner-tyyliksi. Sinatrasta tuli kaikista tunnetuin crooner-laulaja.

Teinitähden suosio alkoi hiipua 1940-luvulla, kun julkisuuteen tuli tieto siitä, että hänet on vapautettu armeijasta. 1940-luvun loppupuolella Sinatran henkilökohtainen elämä kulki vuoristorataa ja hänen värikkäästä yksityiselämästään revittiin vähintään yhtä värikkäitä otsikoita. Ihmissuhdesotkujen, ryyppäämisen ja tappeluiden myötä teinitähden profiili sai kolhuja, mutta samalla Sinatran uskottavuus melankolisen jazzin esittäjänä kasvoi.

Musiikkiuran vakavoituminen ja ensimmäinen Oscar-palkinto

Viimeiset rippeet Sinatran teini-idolin maineesta haihtuivat 1950-luvulle tultaessa ja hänen suosionsa alkoi selvästi laskea. Sinatra ei ollut kuitenkaan valmis luovuttamaan ja työskenteli ahkerasti erityisesti laulajana. Hän jätti silloisen levy-yhtiönsä Capitolin ja perusti oman levymerkkinsä Reprisen. Myöhemmin hän myi Reprisen Warner Brosille.

Teini-idolivuosiensa jälkeen Sinatra keskittyi erityisesti vokaalijazziin. Hänen 1950-luvulla levyttämissään jazz-levyissa voi huomata laulajan aikuistumisen. Vuonna 1955 levytetty In the Wee Small Hours oli tarkkaan mietitty teemallinen kokonaisuus ja levy onkin jäänyt historiaan yhtenä maailman ensimmäisistä konseptialbumeista. Samaan aikaan Sinatra teki upeita roolisuorituksia klassikkoelokuvissa Täältä ikuisuuteen, Kultainen käsivarsi ja Mantshurian kandidaatti. Sinatra alettiin tuntea charmikkaana tyylinäyttelijänä. Roolistaan Täältä ikuisuuteen (From Here to Eternity, 1953) Sinatra voitti parhaan miessivuosan Oscarin.

Elämänsä aikana Sinatra levytti yli 1 400 laulua ja useat niistä ovat muodostuneet ikivihreiksi suosikeiksi. Ehkä kuuluisin Sinatran esittämistä kappaleista on Paul Ankan sanoittama My Way.

Takaisin huipulle – tällä kertaa pysyvästi

Muutokset auttoivat ja 1960-luvun puolivälissä Sinatra oli jälleen takaisin huipulla. Vuonna 1965 hänet palkittiin Grammylla elämäntyöstään musiikin parissa. Samana vuonna Sinatra oli Newport Jazz Festivalin pääesiintyjä yhdessä Count Basie -yhtyeen kanssa. Menestyskappaleet seurasivat toisiaan, kuten mm. 1960-luvun lopulla julkaistut Strangers in the Night, Fly Me to the Moon, surumielinen It Was a Very Good Year sekä The Girl from Ipanema, jonka Sinatra levytti yhdessä Antonio Carlos Jobimin kanssa. Tässä kohden uraansa Sinatra teki myös debyyttinsä Las Vegasissa, jossa hän esiintyi vuosia Caesars Palacen pääesiintyjänä.

Las Vegasissa Sinatra esiintyi viihdetaiteilijoiden ryhmässä, joka tunnettiin nimellä Rat Pack. Sinatran lisäksi porukkaan kuuluivat mm. Dean Martin, Sammy Davis Jr., Peter Lawford ja Joey Bishop. Ryhmällä on maine maskuliinisena äijäporukkana, mutta Rat Packissa oli myös naisjäseniä. Siihen kuuluivat mm. Shirley MacLaine, Lauren Bacall ja Judy Garland. Ryhmä teki yhdessä mm. elokuvia, levytti albumeja ja esiintyi teatterilavoilla. Rat Packista tehtiin vuonna 1998 samanniminen tv-elokuva.

Sinatran esittämänä lauluista tuli unohtumattomia

Sinatran myöhempien vuosien hiteistä kuuluisimpia ovat mm. Luck Be a Lady ja Somethin’ Stupid, jonka Sinatra levytti yhdessä tyttärensä Nancy Sinatran kanssa. Luck Be a Ladyn kirjoitti alun perin Frank Loesser vuonna 1950 ja sitä olivat ennen Sinatraa esittäneet mm. Robert Alda ja elokuvaversiossa Marlon Brando. Lopulta siitä tuli kuitenkin nimenomaan Sinatran nimikkokappale, kun hän julkaisi sen duettona Chrissie Hynden kanssa Grammy-palkitulla levyllään Duets II. Laulussa kuuluisa kasinopeluri Sky Masterson toivoo, että onni suosisi häntä sekä kasinopelissä että rakkaudessa ja samoja toiveita on varmasti kuuluisa naistenmies Sinatrakin esittänyt varsinkin Rat Packin ja Las Vegasin aikaan. Kappale toimii myös mainiosti duettona ja rakkauslauluna.

Sinatran uraan mahtuu 1 400 levytettyä kappaletta ja hänen levyjään on myyty maailmanlaajuisesti yli 150 miljoonaa kappaletta. Näyttelijänä Sinatra esiintyi 53 elokuvassa. Kaiken tämän ohessa Sinatra onnistui aina pysymään tyylitajuisena, rentona ja uskottavana. Nykytähtiin verrattuna Sinatra oli jopa hieman etäinen, mutta se ei vähentänyt millään tavoin häneen kohdistuvaa ihailua. Sinatra oli sanalla sanoen cool.

Parantumaton naistenmies ja paikkansa vakiinnuttanut idoli

Sinatran henkilökohtainen elämä oli aina varsin myrskyistä ja skandaalit seurasivat toisiaan. Hän oli samalla kuitenkin pidetty seuralainen ja onnistui ansaitsemaan tyylillään jopa nuorten rokkareiden kunnioituksen. Sinatra avioitui ensimmäisen kerran vuonna 1939 lapsuudenystävänsä Nancy Barbaton kanssa ja avioliitossa syntyi kolme lasta, Nancy, Frank Sinatra Jr. ja Tina. Avioliitto hajosi 1940-luvun lopulla. Vuonna 1951 Sinatra avioitui Ava Gardnerin kanssa. Kolmannen avioliittonsa hän solmi Mia Farrown kanssa vuonna 1966. Farrow totesi vuosia myöhemmin, että Frank Sinatra oli hänen elämänsä suuri rakkaus ja Farrown ainoa biologinen lapsi saattaa olla Sinatran poika. Kohu Sinatran ympärillä oli jälleen valmis. Neljäs ja viimeiseksi jäänyt liitto solmittiin vuonna 1976, kun Sinatra avioitui Barbara Blakely Marxin kanssa. Pariskunta pysyi yhdessä yli 20 vuotta, aina Frank Sinatran kuolemaan asti.

Sinatran viimeinen konsertti pidettiin Palm Desert Marriotissa Kaliforniassa vuonna 1995. Vielä 77-vuotiaana hänellä oli vankka ihailijakunta, joka koostui suurelta osin myös nuorista. Sinatra kuoli 82-vuotiaana vuonna 1998 Los Angelesissa. Hänen uransa viihteen parissa oli jatkunut ilman taukoja yli 50 vuotta.